Tässä voittoisa joukkue kasassa ensimmäistä kertaa Saksassa, Offenburgissa. Pelaajat vasemmalta Hartza, Bernd, Esa, Paul ja Pasi. Tapaamisemme sattumalta illalla kaupungilla oli riemukas, olivathan he mukana myös kaksi vuotta sitten voittaessamme sisälentismestaruuden Friedricshafenissa.

Ei kait kukaan "normaali" lähde tuollaiselle matkalle omalla autollaan (yli 4000km), ajamista tuli aivan törkeästi per lurjus vaikka Kesä-Esa ajoikin eniten. No pahoilta erimielisyyksiltä vältyttiin ehkä siksi, ettei mukana ollut yhtään riidanhaastajaa vain sopuisia mukavia keski-ikäisiä miehiä, niin ja Paksu Pasi. B-) Oikeasti matkat menivät lähes kommelluksitta, koska nähtävää oli paljon enemmän kuin lentäen olisi ollut. Junnu ny vähän tuppas kitiseen joka asiasta ensin, mutta huomattuaan, ettei se hyödytä, asiat menivät omalla painollaan. Vaikkakin junnu oli koko ajan univelassa, kun ei saanut sitä normaalia 24 tunnin yöuntaan.

Tässä sitten +45 sarjan voittajajoukkue vuonna 2010.

Kuten ilmeistä voi havaita olemme helpottuneita ja onnellisia. Koimme ensimmäisen kerran yhden pelin tappion ja se sai aluksi mielet matalaksi, mutta muiden pelatessa täydellisesti ristiin ei voittajasta kuitenkaan ollut mitään epäselvää. Loput sijat menivätkin sitten tiukoin tuloksin yhden ja kahden eräpisteen turvin vain neljänneksi jääneellä oli selvä -4 pisteen ero muihin.

Pelien ratkettua päätimme lähteä Ranskaan, jonne oli matkaa vain 10km. Osoitteena oli Elsassin laakso viinitiloineen. Ja rattiin laitettiin junnu eli Paksu Pasi, joka aluksi ei ihmetellyt osaansa lainkaan. Karu totuus alkoi selvitä, kun saavuimme johonkin pikkukylään ja menimme sisään paikalliseen viiniravintolaan ja tarjoilija alkoi kantaa maistiaisia (ilmaista) pöytään, jotta saimme valita tuliaisia kotiin. Tästä paikasta tarttui mukaan laatikko valkoviiniä mieheen ja vissiin jotain muutakin. Kuten kuvasta näkyy tällaisia ravintoloita on aika harvassa. Hieno paikka, hyvä ja ystävällinen palvelu. Olisi tietysti voitu olla kauemminkin, mutta oli tarkoitus käydä viinitiloillakin ennen kuin kuski hermostuu, joten matka jatkui reilun puolen tunnin kuluttua. Ajelimme ilman varsinaista osoitetta pitkin Ranskan maaseutua ja poikkesimme minne sattui huvittamaan. Antoisa retki kaikin puolin, paitsi ehkä kuskin mielestä, loppu hyvin kaikki hyvin.

Seuraava päivä osallistuimme beach-turnaukseen heti aamusta ja vastaan asettui joukkue, joka lopulta voitti koko turnauksen. (tyypillistä meidän tuuria) Hävisimme pelin kolmella eräpisteellä ja se pudotti meidät pelaamaan sijoista 4-6, mutta eipä hätää loput pelit voitettiin ja lopputulos oli neljäs tila ja mitali ja diblomi.

Pelien tauottua maistui olut Saksalaiseen tapaan. Olutta myytiin joka puolella ja se maksoi 2,3 euroa kylmänä.

Paljon myöhemmin matkamme suuntautui Bonniin jossa oli seuraava yöpyminen ja seuraavana aamuna sitten kohti Suomea. Tärkeintä oli, että kaikki selvisivät terveinä kotiin saakka. Mitä nyt vähän nahka paloi, kuten Kesä-Esan kasvoista saattaa havaita.